Mä oon nyt käynyt terapiassa kohta neljä kuukautta ja ajattelinkin tulla tekemään hieman päivitystä, että miten mulla tällä hetkellä sillä saralla menee. Mun ensimmäisen postauksen, jossa kerroin alottaneeni terapian pääset lukemaan täältä. Alussa siis kärsin pahoista paniikki- ja ahdistusoireista monia kertoja päivässä ja elämänlaatu oli aika heikkoa siinä vaiheessa. Onneksi voin kertoa hyviä uutisia! Voin super paljon paremmin kuin terapian alussa. Oon saanut paniikkihäiriön ja ahdistuneisuuden kuriin! En voi sanoa, että niistä oltaisiin kokonaan päästy eroon, mutta paljon paremmin menee. Enkä toki noista tuskin koskaan tule täysin eroon pääsemäänkään. Jollain tasolla esimerkiksi paniikkihäiriö ja jännittäminen kuuluu jo ihan mun luonteeseen.
Mutta tiedättekö. Hämmennyin tossa muutama viikko sitten aika hassusta asiasta. Mä oon sellainen jännittäjä, että olipa mikä vain uusi tilanne mihin joudun, niin jännitän aina aivan kauheasti. Siis se jännittämisen määrä on välillä ihan käsittämätöntä ja oon aina tiedostanutkin, että se ei ole ihan normaalia. Tai no.. Normaalia se mulle on ollut. No.. joka tapauksessa. Mulla alkoi tuossa muutama viikko sitten uudet työkuviot ja ensimmäisen työpäivän aamuna mä odotin, että milloin saan paniikkikohtauksen tai että mun sydän yrittää pompata kurkusta ylös. Tiedättekö.. Sitä fiilistä ei koskaan tullut. Pieni jännitys mahanpohjassa toki tuntui, mutta ei sellaista mulle tavallista jännittämistä tullut. Pari päivää tätä hämmästelin, että mikähän mussa nyt on vialla. Sitten mä tajusin, että ensimmäistä kertaa moneen vuoteen (tai ikinä) mä taisin jännittää normaalisti! Tai siis sillä tavalla, kun muut ihmiset ehkä jännittää. Se tuntu niin hassulta, koska se oli siitä mun normaalista niin kaukana ja heti mietin, että mikähän mussa nyt on vialla, haha! :D Mutta tämänkin uskon olevan terapian ansiota.
Se on vaan niin hassua ajatella, että vaikka terapiassa ei mitään maata mullistavaa tai kovin ihmeellistä tehdäkään, miten suuri vaikutus sillä voi silti olla. Täällä siis voidaan paremmin ja jatketaan edelleen kohti vieläkin hyvinvointisempaa elämää!♡
Hyvä postaus! Mäkin olen harkinnut terapiaan hankkiutumista parin vuoden aikana pahentuneen ahdistuksen takia, ja tämä postaus auttoi ja ehkä antoi pienen tönäisyn mulle. Minulla ei ole mitään kokemusta paniikkihäiriöstä, mutta hyvä, että olet saanut siihen apua! :)
VastaaPoistaHei suosittelen ihan ehdottomasti! :) Ja vaikka se aluks tuntuukin siltä, että ihmeitä ei tapahdu niin saatat kuitenkin pidemmällä aikavälillä sitten huomatakin sen vaikutuksen! :)
PoistaTosi ihanaa että terapia on auttanut! Mullakin on paniikki- ja ahdistusoireita joten toivon että siitä olis mullekin hyötyä :)
VastaaPoista☽ Hiuksissa Hiekkaa ☾
:) Niimpä! Toivotaan! Tuskin siitä ainakaan haittaa on! :)
PoistaOlipa mukava kirjoitus :) Ja hieno oivallus, että paniikkioireiden kanssa voi elää, vaikka niistä ei pääsisikään eroon.
VastaaPoistawww.lily.fi/blogit/valonkantaja
Kiitos! :) Niimpä! :)
PoistaIhana kuulla että terapiasta on ollut hyötyä! :) Varmasti jo se, että pääsee kunnolla purkamaan ajatuksiaan jollekin, helpottaa oloa. Voin kyllä hyvin samaistua tuohon jännittämiseen, vaikka ehkä näin iän myötä olen päässyt siitä jo hieman eroon. Itselläni se korostuu lähinnä esiintymistilanteissa, jotka ovat itselleni kaikista pahimpia ja tuntuu että jännitystä ei silloin saa millään kuriin.. Aurinkoista viikonloppua sinne! ♥
VastaaPoistaNiimpä! :) No hyvä, että oot siitä jo kuitenkin päässyt vähän eroon! :) Joo niimpä! Voi kiitos, samoin sinne!♡
PoistaTodella hyvä postaus, näistä asioista on tärkeää kirjoittaa! Ja tosi kiva kuulla, että terapia on ollut hyödyllistä :) Jutteleminen ja asioista puhuminen auttaa aina.
VastaaPoistaVoi kiitos! :) Niimpä! :)
Poista