Kuinka selviytyä läheisen kuolemasta

Tänään puhutaan vähän ei niin iloisesta & kevyestä aiheesta. Olen jo pitkään halunnut kirjoitella teille tästä aiheesta. Ajattelinkin asian tiimoilta vähän koota juttuja joiden avulla läheisen kuolemasta pääsee pikku hiljaa jatkamaan elämää ja vähän mun omia kokemuksia myös. Toivottavasti tästä olisi jollekin teistä apua!♥

En tiedä kuinka moni teistä tietää, mutta mun äidin kuolemasta tulee tänä vuonna jo 6 vuotta. Reilu viisi vuotta sitten oli ihan tavallinen perjantai-ilta, tehtiin äidin kanssa lämpöisiä voileipiä & katsottiin telkkaria. Sitten äiti sai sairaskohtauksen ja noh.. Lopputuloksen jo tiedättekin.. Äidillä ei ollut mitään pitkäaikaissairautta, joten äidin kuolema oli meille kaikille shokki. 

Se oli raskasta aikaa. Ensimmäinen vuosi oli aika rankka. Elämä oli aikamoista totuttelua. Olin kuitenkin vasta 15, kun äiti kuoli, joten olo oli välillä aika hukassa. Ei voinut soittaa äidille kysyäkseen jotain reseptiä, ei pyykkäysohjeita jne. Onneksi mulla on siskoja, jotka on auttanut mua parhaansa mukaan!♥ Perhe & ystävät on ollut ihan järjettömän iso tuki! Ilman heitä en olis varmaan selvinnyt.

Puhuminen myös helpottaa, oikeasti. Avauduin siskoille, jos mieltä askarrutti tai painoi joku asia.

Myös vähän vieraammalle ihmiselle jutteleminen voi helpottaa. Muistan kuinka kärsin unettomuudesta äidin kuoleman jälkeen. Aina kun yritin nukahtaa ja painoin silmät kiinni, näin äidin kuolinillan tapahtumat mun silmien edessä aina vaan uudestaan. Siskot passittikin mut sitten kriisikeskukseen juttelemaan ammattilaisen kanssa. En todellakaan uskonut, että siitä olis ollut mitään apua. Istuttiin siellä pari tuntia ja juteltiin tai lähinnä mä puhuin vähän kaikesta äidin kuolemaan liittyen ja seuraavasta yöstä lähtien sain taas nukuttua. En oikein tiedä itsekään että mitähän mun päässä on tapahtunut tuon päivän aikana.

Itke kun itkettää. Mä olin sellainen, että seurassa en oikein halunnut itkeä, yritin vain purra huulta ja sitten kun pääsin olemaan yksin niin itkin. Itkin ja paljon. Itkin turhistakin asioista. Muistan itkeneeni, kun löysin myöhemmin äidin käyttämän pyyhkeen. Kyllä se itku aina välillä siskojen & ystävienkin seurassa tuli vaikka kuinka yritin pinnistellä, mutta eipä se koskaan ketään haitannut.

Pähkinänkuoressa:

Läheiset - vietä aikaa läheisten kanssa.
Puhuminen - juttele ystävien kanssa, juttele vieraampien ihmisten kanssa, juttele ammattilaiselle. Puhukaa aiheesta tai puhukaa vaikka tulevaisuuden suunnitelmista, doesn't matter!
Itke - se helpottaa.

Kuolema ei koskaan ole helppo. Mutta suru helpottaa. Ikäväkään ei koskaan katoa, sitä on vain helpompi käsitellä.