Kipuilua sisällöntuottamisen kanssa

Huhuu, onko siellä ketään? Huh, ompas siitä taas vierähtänyt aikaa. Tuntuu niin kummalliselta, etten ole avannut tätä kirjoitusikkunaa niin pitkään aikaan. Vielä vähän aikaa sitten tämä blogi oli mulle vähän jopa sellainen henkireikä. Tää on aina ollut mulle sellainen itseni ilmaisemisen keino. Rakastan visuaalisuutta ja tän kautta mä oon voinut toteuttaa sitä. Kipuilin kuitenkin pitkään sen kanssa, että vaikka kuinka intohimoisesti tätä blogia pidin yllä ja vaikka kuinka paljon näin vaivaa ja tein työtä tämän eteen, en kuitenkaan saavuttanut tavoitteitani.

Mulla ei ole koskaan ollut mitenkään kovin suuret tavoitteet. En ole koskaan halunnut olla mikään suomen suosituin bloggaaja tai vaikuttaja. Ehkä ainut toive on ollut, että saisin inspiroitua ihmisiä niin, että heitä kiinnostaisi seurailla juttujani säännöllisesti ja voitaisiin yhdessä keskustella asioista. Sellaista säännöllistä vuorovaikutusta teidän kanssa. Sitä en koskaan oikein saavuttanut. Oli kausia, kun lukijani olivat aktiivisempia ja kommentoivat postauksiin, mutta sitten kommenttiosio hiljeni hiljenemistään. Sen myötä myös fiilis tätä hommaa kohtaan alkoi laskea. Käytin hirveästi vaivaa ja aikaa postauksiin, mutta ketään ei tuntunut enää oikein kiinnostavan. 

Se vei kyllä oikeastaan motivaation ja jopa ilon tätä touhua kohtaan.

Nyt kipuilen näiden samojen asioiden suhteen Instagramissa. Jotenkin blogin jäädyttyä taka-alalle innostuin enemmän panostamaan Instagramin sisällöntuotantoon. Valokuvaaminen on aina ollut tosi mielekästä, joten Instagram on ollut täydellinen alusta itseni ilmaisemiseen ja visuaalisuuden toteuttamiseen. Nyt kuitenkin sielläkin tuntuu olevan vahva alamäki. Jotenkin tässä sisällöntuotannossa mulle on aina ollut ihan parasta juuri se vuorovaikutus. Toki Instassa pystyy myös muilla mittareilla seuraamaan sitä, kuinka inspiroivaa ja kiinnostavaa sisältöä on saanut tuotettua. Nyt tuntuu siltä, että vaikka kuinka panostan tai jopa ajattelen, että nyt mulla on mielenkiintoinen postausaihe niin vastaanotto jää vaisuksi. Tämä on nyt syönyt inspiraatiota aika paljon. En tiedä johtuuko tämä nyt jostain algoritmeistä vai mistä, mutta tässä vaiheessa tekisi mieli pitää sometauko.

Olen jo pitkään kipuillut sen kanssa, että teen tai yritän mitä tahansa niin se ei riitä. Olen blogia ja Instagramia varten käyttänyt lukemattomia työtunteja ja panostanut hullun lailla, mutta tuntuu ettei se vaan riitä. Tuntuu, etten ole koskaan tarpeeksi hyvä. Ja voin kertoa, että se syö ihmistä.  Se, että teet tai kokeilet mitä vain, mutta et koskaan menesty tai saavuta tavoitteitasi. Tätä samaa koen myös ehkä työasioissakin.

Entä mikä on blogin tulevaisuus? Ihan rehellisesti en tiedä.. Olen pyöritellyt ideaa myös uudesta blogista, mutta oikeasti en jaksaisi alottaa alusta ja tälläisessä blogimaailman vaiheessa se ei ehkä olisi kannattavaakaan. Mutta jollain tasolla bloggaaminen on osa mun identiteettiä. Aloitin ensimmäisen blogin vuonna 2009 ja siitä kirjoittelin säännöllisesti kymmenen vuotta! Joten ihan täysin en ehkä halua vielä tätä lopettaakaan. Aion ehkä pitää tän sellaisena, että kirjoittelen teille aina kun tulee joku aihe, josta haluan kirjoittaa.

Kiitos, jos jaksoit lukea koko postauksen!<3 Olisi myös kiva kuulla, mikäli olet sisällöntuottaja/vaikuttaja, että onko sulla ollut samoja fiiliksiä?